Grosspitz tulee Saksasta.  Sen nykyinen levinneissyys sijaitsee lähinnä itäisessä Saksassa.  Netistä löytyneiden tietojen mukaan Tsekeissä on ainakin yksi kasvattaja ja myös Sveitsissä ja Alankomaissa  esiintyy pieni kanta grosseja.  Amerikassa läytyvät grossin sukulaiset, amerikan eskimokoirat, joiden esi-isät ovat toisen maailmansodan aikoihin, ja kenties jo aiemminkin siirtyneet omistajiensa mukana sinne.

Lähinnä kirjoitan valkoisista grosseista, koska värimuunokset valkoinen ja musta/ruskea on perinteisesti pidetty erillään ja itse aloitin kasvatukseni valkoisella grossilla.

Löysin grossin kuunneltuani äitini kertomuksia valkoisesta Raudista.  Raudilla oli hieno sukutautu, sillä jo ennen maailmansotia tunnettiin ylpeyttä puhdasrotuisesta koirasta.  Mutta Raudi oli pihakoira ja rotunsa ylpeä edustaja, jolla oli pihakoiran kaikki työt ja oikeudet. Koska Raudi pysyi pääosin pihapiirissä se sai olla vapaana, toisin kuin talon metsästyskoirat, jotka olivat kytkettynä.  Raudi oli myös perhekoira, jolle oli varattu päivittäinen ruoka ja leposija keittiössä kun ilta tuli. Raudi oli rohkea ja neuvokas poika.  Saattoi käydä niin, että se partioi kylän suosikkitytön pihapiirissä ja joutui ankariin tappeluihin. Silloin ei pidety kirjaa koiratappeluista, eikä historia kerro kuinka voitokas Raudi oli riiuureissuillaan.  Äitini kertomukset Raudista kiehtovat minua kovasti. Kuvittelen kuinka kaunis valkoinen koira elää koiranelämäänsä maalaismaisemassa, täyttäen aikojen alussa sille jaossa ollutta tehtävää.

Saksanpystykorva hävisi sodan.  Sen syrjäyttivät muut urbaanimmaksi koetut rodut.  Ilmeisesti ihmiset kokivat ettei saksanpystykorva  sovellu kaupunkielämään. Monet muistelivat kylien koiria, jotka piinasivat ohikulkijoita nipistelemällä kantapäitä. Spitziä pidettiin kavalana rotuna. Se oli saanut lisänimen lantakasahaukkuja.

Moni on kuitenkin havahtunut siihen, että melkein kansalliskoiraksi pidettävä rotu on vaarassa kuolla sukupuuttoon. Spitzi on Saksassa julistettu erityissuojeluun kuuluviin kotieläimiin.  Laajan kamppanjoinnin myötä on monen koiraharrastajan mielenkiinto saatu heräämään spitzien säilyttämisen puolesta.  Monen grossikasvattajan sivuilla voi lukea vilpitön kannanotto ja tahto auttaa grossia selviytymään.  Grossi ei ole muotirotu, eikä toivottavasti siite tule sellaista.

Netti on suureksi avuksi grossiasioiden kartoittamisessa. Uudet pentueet ja jalostusurokset saa helposti tietoon.  Moni myös julkaisee koiriensa sukutauluja ja saavutuksia näyttelyissä.

Suomeen on tuotu joitakin valkoisia grosseja. Muutama pentuekin on saatu aikasiksi.

Ensiksi toi Kuopiossa asuva Pirjo Asikainen grossiuroksen, Mio vom Berg Sonnenhof.  Mio on jo siirtynyt koirataivaaseen.  Valitettavasti siltä ei jäänyt jälkikasvua. Mio  seurasi omistajaansa voittoisana näyttelystä toiseen.  Seuraavaksi saapui Suomeen narttu Enya majo No Koya Sveitsistä. Oma narttuni Carlotta vom Schweriner Schloss tuli vielä samana vuonna.  Sitten vuonna 2008 muutti tänne Apollo von Wölkau ja Simeon vom Berg Sonnenhof. Apollo, eli Jaffa asuu kaukaisella Nötön saarella. Simeon taasen muutti Kuopioon Pirjo Asikaisen luo.

Vuonna 2010 saapuivat Xisu ja Xiramisu Vom Berg Sonnenhof Saksasta.  Vientinä Suomesta Saksaan mainittava Desiree of Millwood, Desi muutti Nürnbergiin Rva Ilse Lauermannin (vom Berg Sonnenhof) luo.

Vuonna 2010 kesällä  toi Piiraisen perhe Olusta nartun Cipuli von Wölkaun. Cipuli on Apollon puolisisko.

Suomessa on syntynyt kaksi grossipentuetta. Ensimmäinen pentue,( 3 pentua) syntyi Kangasalalle Lumiketun kenneliin ja toinen Millwood kenneliin (6 pentua)

On ajankohtaista taas kääntää katse keskieurooppaan.  Suomeen tarvittaisiiin jalostuskoiria.  Uroksia ja narttuja.

Myös tarvitaan asialleen omistautuneita koiraihmisiä jotka tuntisivat grossin omakseen.  Itse kasvattajana voin kertoa, että huolimatta esilläolostani (vähäistä täytyy myöntää) en ole saanut yhtään pentuvarausta.  Minulla on kasvamassa nuori narttu jolle mielelläni suunnittelisin pentuetta komean kasvattini Millwood Danin kanssa.  Itse en ole halukas lisäämään koiramäärääni.  Talossamme asuu tällä hetkellä neljä koiraa.  Kaksi mummomitteliä, molemmat veteraani-iässä sekä kaksi grossinarttua.  Lotta täyttää  tänä kesänä kahdeksan vuotta ja pikku Xiramisu kohta kaksi vuotias.

Saamieni viestien mukaan kasvatusintoa on syntynyt ja saamme odottaa kenties jo piankin syntyväksi Suomeen uusi grossipentue. Toivotan onnea yritykselle.

 

 Tässä yhteiskuva Millwood Dana, Millwood Dani, Carlotta ja Misu Vesivehmaalla.