Oli kaunis talvipäivä, muutama aste pakkasta ja kirkas auringonpaiste.  Juuri sopiva päivä käydä koirapuistossa.  Jo pitkään oli ollut suunnitteilla Misun vieminen tapaamaan muita koira.  Nyt siihen tarjoutui tilaisuus.  Muut lauman koirat saivat jäädä kotiin.  Misu aristeli liikkuessamme kirjaston puistossa matkalla aitauksille.  Häntä oli alhaalla ja askeleet varovaisia. Lähestyessämme koirapuistoa ja siellä olevien koirien haukuntaa Misun ilme kirkastui.  Nähdessään muut koirat se nosti häntänsä ja näytti olevan valmis kohtaamaan vieraat  koirat.

Puistossa oli tällä kertaa monta koiraa.  Toisessa aitauksessa olivat pojat ja toisessa tytöt.  Tyttöjen puoli tuntui sopivalta.  Päästyäme portista kaikki tuntui sujuvan helposti.  Vain muutama koira tunsi Misua kohtaan mielenkiintoa.  Misu olikin vähän varautunut, utelias muttei suostunut itse kovinkaan vapaasti tutkittavaksi.  Tipsutyttö Lulu kuitenkin tarjoutui Misun ystäväksi ja Misun häntä pysyi edelleen selän päällä.  Varsinaiseen leikkiin ei Misu kuitenkaan antautunut mutta tutki omin nokkinensa aitauksen. 

Hieno päivä ja uusi hyvä kokemus liitettäväksi Misu tytön päiväkirjaan. Mennään pian uudelleen tapaamaan ystäviä.